Muuta

Jani Kallunki on erinomainen ja hieno judon lähettiläs Suomelle. Hänen tapansa suhtautua kilpaurheiluun on totaalista. Jani sanoo näkövammaisten urheilun olevan vakavaa yhtä vakavaa kuin näkevienkin kilpaurheilun. Se että Janilla on vain sininen vyö, ei ole hänelle itselleen mikään traumaattinen asia. Suurin osa kilpailujoista oli mustavöisiä, mutta värikkäitäkin vöitä oli paikalla. ”Vyö on sitä varten että se pitää takin paikallaan”, Jani itse sanoo.

Jani haluaa vakavissaan päästä Pekingin paralympialaisiin – kuten Jorikin. Jorin tie on vaikea ja pitempi, mutta toivotaan että sekin onnistuu. Pekingin kisoihin pääsee menestyksen perusteella ja arvokilpailuja ovat vuoden 2006 ja 2007 maanosien mestaruuskilpailut, vuosien 2006 ja 2007 MM-kilpailut.

”Ensi vuoden MM-kisojen kuusi parasta pääsee suoraan paralympialaisiin. Kisat pidetään Brasiliassa ja menestyminen siellä on tavoitteeni. Pekingistä tulen kultamitali kaulassa kotiin”, Jani sanoo ilmeenkään värähtämättä eikä ainakaan allekirjoittaneella ole epäilystä, etteikö tavoite voi täyttyä. Janin pahimmat vastustajat olivat paikalla Brommatissa. Viime vuoden EM-kultamitalisti Espanjan David Garcia, joka oli Finnish Judo Openissa ottelemassa Jania vastaan, jäi tällä kertaa ilman mitalia. Hän maassaan suuri urheilija, niinpä pettymys oli espanjalaisille eikä vähiten miehelle itsellään suuri. Iltabanketissa hän tuli tervehtimään Suomen joukkuetta, eikä pettymyksestä enää näkynyt jälkeäkään.

Kuuban Sanchez oli nyt Jania selvästi parempi. Mutta kun tietää minkälainen vammakierre Janilla on takana, etumatka on kurottavissa umpeen parissa vuodessa. Se edellyttää tietenkin hyvää terveyttä ja taloudellista tukea, jota Jani nytkin saa jonkin verran. Se mitä Jani itse toivoo, on hyvin epäitsekästä.

”Valmentajani Juha Vainio tekee tätä työtä talkoovoimin. Toivoisin, että häntä tuettaisiin myös taloudellisesti. Meillä on toimiva symbioosi ja se kehittyy edelleen, mutta tukea tarvitsemme – myös Juha”, Jani painottaa valmentajansa merkitystä.

Molempien valmentajana toimii ensimmäinen suomalainen EM-mitalisti Juha ”Flope” Vainio. Nuorten EM-kisoissa v. 1977 Vainio sijoittui pronssille, mutta valitettavasti seuraajia mitalipallille ei ole tullut joka vuosi.

Juha on Janille ja Jorille silmät ja tukihenkilö niin tatamilla kuin tatamin ulkopuolella. Kun vielä tietämys judosta on suuri ja valmennustaidot ovat erinomaisia, tuottaa kolmikko iloa suomalaiselle judolle paljon. Janin mainitsema tuki Vainiolle olisi suuri askel kohti vielä parempien olosuhteiden luontia ja sen Janin lupaaman kultamitalin voittamista.