Ei golden scorea
KuviaSääntötulkinnoista ilmoitettiin käytettävän alkuvuodesta voimassa olevia sääntöjä eli niitä tulkintoja, jotka sallivat hyökkäämisen vyön alle. Myöskään yhden tuomarin kokeilua ei näissä kisoissa sovellettu.
Tuomaridirikat ilmoittivat, ettei Golden Scorea käytetä näissä kilpailuissa. Tämä aiheuttikin vilkasta keskustelua. Erityisesti Ruotsin kokenut tuomari Dick Johansson ilmoitti vastustavansa ajatusta ja aivan perustellusti. Hän toi esille sen faktan että tuomareiden ei ole tarvinnut tähän asti laskea kinsoja eikä muitakaan hantei-tilanteeseen vaikuttavia seikkoja. Nyt uusi tilanne muuttaisi tämän syvälle juurtuneen käytännön. Hefka kuitenkin ilmoitti, ettei Golden Scorea käytetä, vaan hantei julistetaan välittömästi kolmen minuutin jälkeen, mikäli pisteet ovat tasan. Omakohtaisena kokemuksena parissa ottelussa havahduin, etten ollut laskenut kinsoja enkä muitakaan yrityksiä.
Ensimmäistä kertaa liputusvaiheessa ilmeni perin vastenmielinen tilanne. Siinä vaiheessa kun päätuomari ojensi liput kulmatuomarille, hän kuiskutti värin - ei kuuluvasti, mutta siten että viesti meni perille. Samoin kuiskuttelun pystyi huulilta lukemaan kauempaakin.
Otteluaika kaikilla oli kolme minuuttia, joka oli ihan riittävä niin tuomarin kannalta kuin monen ottelijan kannalta. Useissa otteluissa kokeneimmissa ikäryhmissä jompikumpi tai jopa molemmat ehtivät hyytyä sen kolmen minuutin aikana minkä tatamilla esiintyivät.
Tekniikaltaan vanhemmat judokat olivat ihan hyviä, mitä nyt liikkeet olivat jäykkiä eikä koordinaatio ollut enää iskussaan. Vanhemmissa otettiin ote ja alettiin taistella. Nuorimmat taistelivat ensin otteen perässä, sitten vasta haettiin tekniikkaa.
Judokoiden joukossa oli niitä, jotka jatkavat kilpailu-uraansa veteraaneissa ja niitä, jotka vasta aloittavat veteraani-ikäisenä uransa. Hieno tapa tehdä judoa oli sitten kumpaa sorttia tahansa!